maanantai 20. maaliskuuta 2017

Muistellaan yhdessä vähän menneitä

Koska Horse Fair kuvien läpikäynti tai videon editointi ei nyt oikein nappaa, niin vähän muuta postausta tähän väliin. En mä nyt tiedä onko tässä postauksessa oikeasti mitään järkeä, mutta nyt on vain sellainen fiilis, että nyt mä haluan tästä teille kertoa. Mulla on Syren instagramissa (löytyy nimellä @stallsyrenbacka) menossa sellainen "postaussarja" jossa kerron Syren joistan edellisistä hevosita ja tänään siinä oli Maisan vuoro. Sinne tuli kerrottua sairaan pitkä stoori ja sen myötä mun alkoi tehdä mieli kirjoittaa samasta aiheesta tännekkin. 

Ne jotka on pidemmän aikaa seurannut mun elämää blogin kautta muistaa Maisan. Oon siitä monesti kaikkialla puhunut. Mutta miksipä ei kerrota juttua uudelleen. Tänään nimittäin tulee jo kolme vuotta täyteen, kun Maisa lastettiin traileriin ja menetin mun parhaimman ystävän. Mihin tää aika oikein menee? 

Kaikkihan alkoi Maisan kanssa 24.3.2011, jolloin näin sen ensimmäisen kerran. Mulla oli pari viikkoa ollut taukoa ratsastuskesta eikä tallille meno oikein huvittanut. Mun ensimmäinen hoitoponi Hece olitiin juuri myyty ja Maisa muutti sen tilalle. Se muutti Hecen karsinaan. Se tuli korvaamaan sen. Ajatuskin siitä ahdisti mua. Hecen hoitajat sai ensimmäisenä alkaa hoitamaan Maisaa, jos vain halusi. Maisasta tosiaan tuli samana päivänä mun uusi hoitoponi. Kaikkien tärkeiden hevosten kanssa on tullut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta ei Maisan kanssa. Mä vaan vertailin sitä Heceen ja se tuntui ekoina kuukausina niin väärältä ponilta. 

Kaikki kumminkin alkoi muuttumaan. Mä aloin tuntemaan Maisaa paremmin ja luottamaan siihen. Sen kanssa alkoi kaikki sujumaan. Menin mun ensimmäiset este- ja koulukisat Maisalla, joista saatiin toinen sija. Maisan kanssa koettiin paljon ihania hetkiä, tunneilla meillä oli aina kivaa ja tulihan sieltä tiputtua aina välillä. Sain Maisasta mun parhaan ystävän. Yhdessä vaiheessa mulla ei ollut mitkään parhaat välit mun tallikavereiden kanssa. Mä vähän erkaannuin porukasta ja vietinkin aikaa Maisan kanssa. Maisa oli myös syy siihen, miksi mä aikoinaan aloin pyöräilemään Syreen. 

Yhden syksyn aikana mä oikeasti lähdin joka lauantai aamu kuuden aikaan pyöräilemään tallille. Pyöräilin 60km vain ja ainoastaan Maisan takia. Joka kesä 16.6 mä myös menin tallille toivottamaan Maisalle hyvää syntymäpäivää. Erityisesti muistan kesän 2013. 16.6 Vietin ensimmäistä kertaa yhden mun tärkeimmän ystävän kanssa aikaa tallin ulkopuolella, tosin käytiin toivottamassa Maisalle hyvää syntymäpäivää. Siellä se laitumella söi ruohoa, eikä mun tarvinnut kuin kutsua sitä nimeltä ja se nosti päänsä ylös ja katsoi meidän suuntaan. Onneksi oli kamera valmiina ja sainkin yhden parhaimman kuvan ponista.


Maisalle mä kasvoin pitkäksi parin vuoden jälkeen, mutta onneksi hoitamista se ei haitannut. Yhtenä päivänä käytiin mun hyvän ystävän kanssa hakemassa Maisa sekä Dexu hoidettavaksi. Maisa makoili tarhassa ja onneksi olin ottanut kameran mukaan. Tyrkkäsinkin kameran sitten mun ystävälle ja saatiinkin ponin kanssa lisää tärkeitä hetkiä kuville. Siitä vaan tuli jotenkin niin hyvä fiilis, kun poni ei ollut moksiksaan, kun siihen sen vierelle tulin. Niin pieni asia ja silti niin suuri merkitys mulle. 

Meillä oli juuri tulossa Maisan kanssa kolme vuotta yhteisä taivalta taakse, mutta meidän yhteiset ajat päättyikin nopeammin mitä olin kuvitellut. Muistan viimeiset päivät Maisan kanssa niin hyvin. Olin laittamassa mun tuntihevosta kuntoon, kun mun hyvä ystävä tuli siihen ja kertoi, että Maisa on myyty. Siinä vaiheessa mä oikeesti romahdin. Sen koko ratsastustunnin ajan mä oikeesti itkin ja halusin vain pois sieltä hevosen selästä ja mennä Maisan luokse. Hyvästit mun piti myös sanoa samalla viikolla, joten heti seuraavana päivänä mä suuntasin yöksi mun toiselle hyvälle ystävälle ja sieltä seuraavana päivänä sanomaan hyvästit mun parhaimmalle ystävälle. Mun toiselle elämäni hevoselle.


16.6.2015 oli oikeasti yksi mun elämäni ihanin päivä. Näin Maisan yli vuoden tauon jälkeen. Eikä se siinä vuodessa ollut mihinkään muuttunut. Oon niin onnellinen siitä, että Maisa pääsi oikeasti ihanaan, hyvään ja välittävään kotiin. Ikävää helpottaa se, että mä tiedän sen voivan hyvin. 

Ilman mulle kahta tärkeää ystävää en tosiaan tiedä miten oisin selvinnyt ylipäätänsä Maisan lähdöstä. Mikäli he tätä postausta lukevat, niin tunnistatte kyllä itsenne. En vaan voi muuta sanoa, kuin kiitos. Kiitos, että ootte aina ollut läsnä, kun sitä oon eniten tarvinnut, ootte mulle tärkeitä ♥


Maisan lähdettyä Syressä käynti ei ollut niin mukavaa. Sinne ei ollut enää niin kiva mennä. Siellä ei ollut enää mun parasta ystävää. Olin myös päättänyt, että Maisan jälkeen mä en ota enää Syrestä itselle hoitohevosta. Mä en halunnut enää kiintyä kehenkään poniin. En halunnut enää sanoa kenellekkään hyvästejä. Kaikki kumminkin muuttui, kun mun elämään saapui Runo.

 Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Runo on näiden vuosien aikana tullut mulle myös niin älyttömän tärkeäksi, että mua pelottaa että menetän sen. Runo on Maisan lisäksi mun toinen elämäni hevonen. Runon sekä Maisan lisäksi yksi tärkeimmistä poneista on Midi. Maailman rakkain mummels ja mä toivon, että Runo sekä Midi on vielä monta vuotta mun elämässä. Ne on mun tärkeimmät ystävät ♥


Sellaiset iltasatuilut, pitäkää huolta teidän ystävistä. Viettäkää niiden kans aikaa, näyttäkää niille, et ne on teille tärkeitä. Koskaa ei oikeesti teidä milloin kaikki päätyy. 

torstai 16. maaliskuuta 2017

Viimeisimmät kuulumiset

Täällä blogissa on kyllä viimepäivinä näkynyt vain pikkusten kuulumisia. Sieltä nimittäin ainoastaan on kuvia, jonka takia Syreltä ei ole mitään kuulumisia oikein tullut. Lyhyesti vähän sieltä kuulumisia. Viime tunnin menin Helmillä ja se oli ihan ok. Laukoissa se vähän innostui. Mentiin vähän puomeja sillä tunnilla. Sitten Runo. Se on nyt taas saikulla. Toivon todella, että se tulisi pian kuntoon. Tänään mulla on Syressä taas kaksi tuntia. Toksulle en tosiaan ole ehtinyt pitkiin aikoihin, mikä on todella harmi, mutta mulla on pikkusilla ollut paljon tunteja, niin siellä mennyt paljon aikaa. 


Sitten pikkusiin. Sinne kuuluu ihan hyvää. Amilla vain oli tuossa viime viikolla ähky, mutta onneksi poni on nyt kunnossa. Vietti vain yhden yön viikissä tarkkailussa. Kuvia on tullut otettua nyt taas enemmän, kun iltapäivisin on sen verran valoisaa vielä. Monesti oonkin mennyt koulusta suoraan tallille, niin oon ehtinyt kuvailla poneja hetken, ennenkuin mun tunnit on alkanut. Eilen kävin jopa pitkästä aikaa ajamassa Mixulla ennen tunteja! Enne sitä olin ajanut viimeksi tammikuun ekana päivänä, Midillä köpöttelylenkin joten olikin sairaan kiva päästä kunnolla ajamaan! Oli niin ihana kevätilmakin. Mixunkin oli sairaan hyvä ajaessa. Ravailtiin ja laukkailtiin meidän vesiesteiden läpi. Rannassa oli välillä jättimäisiä lätäköitä, niistä oli kiva mennä. 


Huomenna alkaa Horse Fair, jossa mut voikin nähdä pyörimässä joka päivä! Voi tulla moikkaamaan, jos mut siellä näkee. Sain sinne jälleen bloggaajapassinkin. Messujen takia en tällä viikolla tallille oikein pääse, joka on vähän outoa, kun pikkusilla oon viime aikoina ollut niin paljon ja nyt vain siellä olin maanantaina ja eilen. Mutta välillä ihan hyvä pitää vähän taukoa, Midiä kyllä tulee vähän ikävä. Ensiviikolla sitten pikkusille, voisin yrittää raivata Toksulle myös aikaa ensi viikolle. 


Onko joku teistä tulossa Horse Faireille?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kameran toisella puolella

Siitä onkin vierähtänyt pieni aika, kun olen itse ollut kameran toisella puolella. Pikkusten kanssa on tullut otettua viimeksi yhteiskuvia joulukuussa joulukuvien parissa, Toksun kanssa alkuvuodesta ja Syressä en edes muista koska sieltä olisi kuvia tullu otettua. Talvisia yhteiskuvia pikkusten kanssa ei ole yhtään tältä talvelta. Joulukuvissa ei nimittäin lunta ollut. Vähän harmittaa, ettei kunnon talvikuvia oikein tullu otettua. Nyt nimittäin lumet alkaa jo sulamaan ja kevät tekee tuloaan. 

Eilen mun luokkakaveri Meri tuli ottamaan keväisiä kuvia minusta ja Midistä! Menin aamutalliin edeltä, koska mulla oli parit tunnit, niin ei oltaisi ennen tunteja ehditty niitä kuvia ottaa ja tunteihin pystyin paremmin keskittymään, kun ei ollut muita paikalla. Tuntien jälkeen Meri tuli tallille ja laitettiin Midi kuntoon ja lähdettiin etsimään kivoja kuvauspaikkoja. Merihän ei ole ikinä ennen hevosia kuvaillut, mutta näistä tuli sairaan kivoja! Erilaisia mitä yleensä on ollut ja tykkään kyllä sairaan paljon näistä! Innostuinkin tekemään uuden ulkoasunkin tänne mun suosikkikuvasta. 

Näiden kuvauksien kanssa me ei hätiköity, aikaahan meillä meni melkeimpä kaksi tuntia ja hienosti Midi jaksoikin seisoa paikoillaan. Lopussa poni alkoi olemaan sitä mieltä, että nyt riittää ja mentiinkin sitten takaisin talliin ja Midi saikin parit leivät ennenkuin vietiin se takaisin tarhaan. 

1
2
3
4
5
6
7, Siis mä niin tykkään tästä kuvasta! Ehdottomasti yks parhaimmista kuvista mitä Midin kanssa on!
8
9
10
11

Oli kyllä sairaan kiva pitkästä aikaa olla kameran toisella puolella! Kaikinpuolin kiva päivä ja tallilla olinkin reilu kuusi tuntia ja olisin voinut vielä olla pidempääkin, mutta alkoi olemaan jo nälkä ja iltavuorokin ehti tulla paikalle pitämään iltatunteja, niin lähdettiin Merin kanssa pois alta. 

Mikä kuva oli teidän suosikki? Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta?
Bannerin laatu vähän kärsi ja se on myös vähän isompi mitä yleensä. 

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Hitaasti, mutta varmasti

Kyllä se kevät sieltä tulee pikkuhiljaa. Ehkä. Onneksi pimeetä ei tule niin nopeasti, niin ehtii kuvaillakin poneja vaikka menisinkin iltatalliin! Nämä kuvat onkin viime viikon maanantailta, silloin tuli lähinnä kuvailtua oreja. Torstaina olin pitkästä aikaa Syressä ja oli kyllä niin ihana olla siellä! Siis se fiilis mikä sinne mentäes tuli niin en vaan pysty kuvailee sitä. Parasta oikeesti. Syreltä multa ei oo mitään uusia kuvia, ei oo pitkään aikaan tullutkaan...Joten en nyt hirveästi tunneista mitään kerro. 

Menin ihan ensimmäisenä hoitamaan Runon. Oli niin ihana nähä sitä ponia pitkästä aikaa. Päästä harjailee, halailee ja rapsuttelee, parasta ♥ Menin torstaina kaksi tuntia putkeen, niin sai rästejä hoidettua pois alta. Ensimmäisen tunnin menin Keijolla. Alkuun se oli vähän hidas pohkeelle, mutta kunhan sen sai hereille niin se oli oikeasti tosi kiva! Siis sen laukka on jotenkin niin kiva istua ja laukat menikin sen kanssa tosi kivasti! Sen jälkeen ravissakin Keijo oli niin kiva. Tehtiin tunnin aikana avoja, loiviakaaria ja siirtymisiä. Olisi niin tehnyt mieli jatkaa Keijon kanssa seuraavakin tunti, mutta ratsun vaihto oli tiedossa.

Rästin menin Katella. Siis mulla vaan voimat loppui sen hevosen kanssa, en vaan saanut sitä liikkumaan eteenpäin omatoimisesti. Koko ajan piti itse pitää askelia yllä ja laukassa mä oikeesti väsähdin. Tehtiin aikalailla samoja asioita, mitä ekalla tunnilla. Katen kanssa ei nyt hirveän hyvää fiilistä jäänyt. En vain osaa ratsastaa sillä, että saisin sen liikkumaan eteenpäin. 


Perjantaina mun paikat oli niin kipeät kun vaan voi olla. Onneks mulla oli koulusta sekä talleilta vapaapäivä, enkä tehnyt perjantaina mitään erikoista. Lauantainakin makoilin puolet päivästä sängyssä ja iltapäivän olin pikkusilla pitämässä parit tunnit. Sunnuntaina heti aamusta taas pikkusille, onneksi sain autokyydin, niin ei tarvinnut lähteä tallille busseilla. Lähdettiin Apsun ja Mixun kanssa puistolaan pitämään ponitalutusta. Siellä taluttelin Mixua sellaiset kolme tuntia ja se aika meni kyllä yllättävän nopeasti! Keikan jälkeen tallilla ei kauaa mennyt ja kotiinkin sain vielä autokyydin, en kyllä sen jälkeen enää mitään tehnyt. Tänään menin suoraan koulusta tallille ja kuvailin taas poneja, tälläkertaa lähinnä Amia. Koitankin niitä kuvia saada tänne pian laitettua! Huomenna onkin mun ainoa vapaapäivä tallilta, mutta sekin aika pakko käyttää koulun rästitehtävien kanssa. Viikonloppuna onkin kuvasjuttuja tiedossa!